Blogi

Valitettavasti tällä hetkellä en juurikaan ehdi kiireisen arjen keskellä istahtaa alas ja kirjoitella, vaikka pää kuhiseekin välillä mielipiteitä ja aiheita. Kuitenkaan tämä ei ole lopetusviesti, lähinnä vain taukoilmoitus, palaan, kun arjessa on enemmän aikaa. Jos tahdot seurata meidän elämää enemmän reaaliajassa,  seuraathan meitä instagramissa nimimerkillä @lauraauranen.

Viimeviikkojen ohjelmaa kuvina

Ajattelin, että voisin sillontällöin tehdä tällaisia kuvapläjäys -postauksia, sillä välillä saattaa olla paljonkin kivoja kuvia otettuna, mutta mitkä ei tavallaan sovi minkään tekstin asiayhteyteen. Välillä ei myöskään millään ehdi tarinoimaan pitkästi, joten kuvat puhukoon puolestaan.  Ja edelleenki kuvailen vain kännykällä, joten laatu on sen mukaista.

Me ollaan pulkkailtu....

Pidetty leffailta.....

Olen saleillut....

Käytiin taikatalvessa herättelemässä muumit uniltaan..

Oltu yhtä hymyä... aina!..

Pääsin kampaajalle!

Ollaan juhlittu kavereiden syntymäpäiviä

Käyty kaksin treffeillä

Leivottu pizzaa

Ja ulkoiltu paljon! 

Vielä loppuun, ihanaa naistenpäivää kaikki ihanat Naiset! 

Meidän viikko-ohjelma

Kuten olen kertonut, ollaan kohtalaisen meneväistä sakkia (tai äiti ainakin on!). Vaikka talosta neliöitä löytyy ihan riittävästi, kaatuu ne seinät päälle hyvinkin nopeasti, jos emme esimerkiksi sairauksien takia pääse harrastamaan, ulkoilemaan ja näkemään ystäviä. Kun ollaan terveitä, kuuluu meidän viikottaiseen ohjelmaan seuraavanlaisia rutiineja:

- Maanantaisin käydään Karkin kanssa riehumassa aikuinen-lapsi -jumpassa illalla. Todella kivaa pientä liikuntaa kummallekin tatami-salissa, jossa ei haavereitakaan satu villeimmänkään menon aikana. On kiva tehdä jotakin ihan kahdestaan.

- Tiistaisin on Karkin leikkitoiminta, ohjattua kunnan järjestämää hoitoa 3h/päivä, jossa ulkoillaan ja ollaan sisällä. Sillävälin me Konstan kanssa käydään aina salilla ja lisäksi ehdin usein joko käymään kunnolla kaupassa, siivoamaan tai laittamaan ruokaa.

- Keskiviikkona samoin kuin tiistaisinkin. Leikkitoimintaa ja kuntosalia. Tosin nyt ollaan Konstan kanssa käyty 5-kerran vauvajumppa - kurssilla kuntosalin sijaan, mutta jo parin viikon päästä on tämä mukava kurssi ohi ja palataan taas kuntosalin pariin.

- Torstaisin käydään seurakunnan muskarissa ja sen ohessa järjestettävässä perhekahvilassa. Kiva tapa nähdä muita paikkakuntalaisia äitejä ja lapsia.

- Perjantaisin käydään taaperojumpassa,  jossa lähinnä Karkki on liikkeessä. Usein vaunutellaan sinne ja takaisin, jotta samassa saa Konsta hyvät unet, äiti liikuntaa ja kaikki ulkoilua.

Tässä ne oikeastaan ainoat rutiinit, jotka meillä viikottain toistuu. Muutoin on päivät hyvinkin erilaisia.  Onko muilla kotiäideillä vastaavaa ohjelmistoa viikkoon?

Mahtavat treenibiisit

Onko muilla tiettyjä biisejä, joilla saa treenin kulkemaan ja vielä astetta kovemman voiman treenin?  Tai sellaisia kappaleita, joita kuuntelemalla jaksaa laiskanakin päivänä lähteä liikkumaan?

Minulle musiikki on iso tekijä liikunnassa, joskus on ihan kiva juosta vain kuunnellen luonnonääniä, mutta useimmiten on kivaa, kun musiikki tuo voimallaan puhtia treeniin. Eri biisit toimivat vähän eri lajeissa, mutta itse saan mm näistä biiseistä lisäpuhtia treeniin.

Uniikki - Tikis

Elastinen - Eteen ja ylös

Robin, Elastinen - Kipinän hetki

Elastinen, Robin - Vahva

Kaikissa näissä sanoitus on se ratkaiseva. Kannustava ja positiivinen, voimaannuttava. Toki nämä sanat toimii ihan mihin tahansa itselle tärkeään asiaan, on se sitten harrastus, työ... Mutta mulla ne saa treeniin sen viimeisenkin rutistuksen aikaan. Lisäksi positiivista asennetta voin milloin tahansa nostattaa kuuntelemalla seuraavaa kappaletta;

Elastinen - Naurava kulkuri

Voimaannuttavia treenihetkiä kaikille!  

Ikuinen suorittaja

Löytyykö sieltä muita, jotka voivat myöntää, että välillä on ihan todella vaikeaa vain pysähtyä ja hengähtää? Ihmisiä, jotka eivät vain osaa olla, vaan vähintäänkin mieli miettii jo seuraavia "tehtäviä"?

Itse olen kieltämättä vähän sellainen. Sosiaalisissa tilanteissa en tietenkään ole jatkuvasti samalla hyppimässä paikasta toiseen tai "suorittamassa" yhtään mitään, mutta jos olen kotona ja ketään ei ole kylässä, "suoritan" kotitöitä toisen perään niin kauan, että olen aivan poikki ja tahdon nukkumaan.  Välillä olisi ihan kivaa osata vain olla myös kotona, heittäytyä täysillä leikkeihin mukaan tai käpertyä Kimmon kainaloon ihan vain olemaan. Lopettaa se jatkuva suorittaminen. Olla välittämättä niistä sotkuista ja velvollisuuksista. Osaan sen tehdä kyllä esimerkiksi ulkomailla, laivalla jne, missä ei itse tarvitse huolehtia ruoasta ja siisteydestä, mutta kotinurkissa se on hyvinkin vaikeaa.

Olen ihminen joka pitää siitä, että kalenteri on täynnä menoja ja tyhjät päivät tuntuvat useimmiten etukäteen todella tylsiltä. Eiväthän ne oikeasti sitten mitään tylsiä ole, oikeastaan on aika kiva mennä välillä aivan spontaanisti mielihalujen ja sään yms mukaan. Mutta ehkä ymmärrätte mitä ajan takaa. Ehkä olen "riippuvainen" sosiaalisista tilanteista enkä viihdy yksin kovinkaan hyvin. En ole lainkaan koti-ihmisiä, vaikka rakastan olla kotona (ei töissä) lasten kanssa. Tarkoitan siis sitä, että vaikka olenkin kotona lasten kanssa, emme kökötä kotona päivästä toiseen suorittamassa rutiineja (mikä taas sotii vahvasti suorittajapersoonaani vastaan). Meidän päivät koostuu useista harrasteista,  kavereiden näkemisestä ja ulkoilusta yms. Päivät tuntuvat pitkältä jos pyrimme vain kotinurkissa ilman varsinaista 'ohjelmaa'. Enkä ole lainkaan tarkkoja rutiineja noudattava, menemme enemmänkin fiiliksen mukaan.

Summa summarum,  taidankin olla aika ristiriitainen tyyppi kun nyt itsekin luen tätä. Rakastan siisteyttä ja selkeyttä ja teen niiden eteen mielestäni jatkuvasti hommia, mutta silti koti on sotkuinen. En halua elää rutiinien orjana,  mutta silti pidän täydestä kalenterista ja pienestä kiireen tunnusta. Ehkä siis pakenen täydellä kalenterilla kodin sotkua,  rutiineja, velvollisuuksia ja pakonomaista suorittamista. 

Ymmärtääkö kukaan mitä tällä ajan takaa? Löytyykö kohtalotovereita?

Ystävyys

Todellinen ystävyys merkitsee mulle ihan hirveästi. Ystävät on yksi mun elämäni  tärkeimpiä asioita, ja arvostan ystäviäni suuresti. Ja todella toivon, että heistä jokainen sen tietää.

Ystävyys;

* ei katso aikaa tai paikkaa, ystävälle on aina aikaa, vaikkei se olisikaan fyysistä läsnäoloa, voi läsnä olla vaikkapa puhelimen välitykselläkin!

* todellinen ystävä puhuu seläntakanakin vain hyvää

* ystävät voivat olla asioista hyvinkin eri mieltä, mutta toisen mielipide hyväksytään eikä sitä väheksytä

* ystävyys on sitä kun tietää mitä toinen ajattelee, pystyy jatkamaan toisen lauseita ja hiljaisetkaan hetket eivät ole kiusallisia

* ystävälle voi luottaa ne elämänsä suurimmatkin salaisuudet ja ystävä elää mukana kaikissa elämän hetkissä

* ystävyys on aitoutta, tasavertaisuutta, iloja ja suruja ja etenkin suurta onnea!

Kiitos teille rakkaat ystävät että olette mun elämässä mukana <3

Himos, täältä tullaan!

Täällä sitä istutaan Onnibussissa matkalla kohti Himosta. Istuttu jo 1,5 h ja kello on vasta 8 aamulla. Pääsen pitkästä aikaa rinteeseen, viimeksi taisin olla laudan päällä maaliskuussa 2014. Ja seura on mitä parhainta, Kimmo ja ystäväpariskunta, samalla tiimillä kun ollaan ennen lapsia vietetty aikaa pohjoisen rinteissä.  Tällä kertaa ollaan viikon sijasta vain päivä, mutta varmasti on sitäkin mahtavampi päivä edessä. Lapset jäivät hyvään hoitoon ja saan ehkäpä aivan ansaittua, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Nyt taidan avata yhden hyvän juoman ja rentoutua, kivaa laskiaista kaikille!

Kuva maaliskuulta 2014